“Kaikki lähti vain yhdestä vedonlyönnistä!” -Esittelyssä SANKARIHIIHTÄJÄ PENTTI LIEVONEN
Pentti Lievonen (s. 1941) saavutti Tervahiihdon historiassa ensimmäisenä henkilönä sankarihiihtäjän tittelin osallistumalla 50 kertaa Tervahiihtoon. Vuoden 2016 hiihto oli Pentille jo 55. kerta ja joka kerta Pentti on hiihtänyt maaliin saakka.
Aivan ainutlaatuiseksi tilanteen tekee se, ettei Pentillä ole jäänyt yhtään hiihtoa väliin sitten 1962 aloitetun hiihtoputken jälkeen!
”Kaikki lähti vain yhdestä vedosta, ajattele!”
Pentin huikea Tervahiihtoputki alkoi miehille niinkin tyypillisestä asiasta kuin vedonlyönnistä. Nuori, armeijasta juuri päässyt Pentti mitteli kesän aikana voimiaan eri lajeissa siskonsa sulhaspojan kanssa. Kun pituushypyssä, kuulantyönnössä saati muissakaan lajeissa ei oikein saatu eroja aikaiseksi, päätti Pentti haastaa siskonsa sulhasen Tervahiihtoon.
Niinpä vuonna 1962 nuoret miehet asettuivat rinta rinnan Lämsänjärven lähtöviivalle ja hiihtivät rinnakkaisia latuja Muhoksen Korkalanvaaraan ja takaisin. Ajanottajien työn helpottamisen takia ladut yhtyivät viimeisellä sadalla metrillä yhdeksi laduksi pakottaen hiihtäjät hiihtämään jonossa. Kumpikaan miehistä ei kuitenkaan suostunut ottamaan latua herrasmiesmäisesti, vaan jatkoivat matkaa maaliin saakka rinta rinnan hiihtäen ladun molemmin puolin. Loppujen lopuksi ajanottajien oli pakko antaa miehille sama aika. Pentille jäi hiihdosta kipinä osallistua Tervahiihtoon vuosi toisensa jälkeen. Lankomies ei hiihdosta innostunut, ja hiihto hänellä jäikin ensimmäiseksi ja viimeiseksi.
Pentti ei koskaan kuitenkaan harrastanut hiihtoa kilpailumielessä ja sijoitus Tervahiihdossa on yleensä ollut puolen välin paikkeilla ja iän karttuessa taakse jääneitä on yhä vähemmän. Eräs Tervahiihtouran alkupuolella, erittäin haastavassa vesikelissä hiihdetty hiihto on jäänyt erityisesti Pentin mieleen. Kisaa edeltävällä viikolla satoi vettä rankasti ja Pentti testaili huolellisesti pitovoideltuja suksia. Sinisellä liisterillä voidellut sukset toimivat kuin unelma ja Pentti oli hiihtämässä parhaaseen sijoitukseensa. Suksen kärki kuitenkin katkesi osuttuaan jäiseen lumipaakkuun. 7-8 kilometriä katkenneella suksella hiihdettyään Pentti sai huoltohommissa olleelta veljeltään varasukset. Epäonneksi niissä oli punaista liisteriä, sukset tökkivät ja alkumatkan ennuste hyvästä sijoituksesta oli enää muisto vain toisten hiihtäjien lappaessa koko ajan ohitse.
”Lehtinen ja Hatunen tulevat, antakaa latua.”
Ilman haavereita eivät ole selvinneet huippuhiihtäjätkään. Vuonna 1972 Tervahiihtoon osallistui huippuhiihtäjät Oulujoen Kiekon Raimo Lehtinen ja Ounasvaaran Hiihtoseuran Teuvo Hatunen. Juuri Holmenkollenin kisoista palanneet suursuosikit myöhästyivät lähdöstä yhdeksän minuuttia, koska lentokoneella oli vaikeuksia laskeutua Oulunsalon kentälle myrskysäässä. Kunnioitus huippuhiihtäjiä kohtaan oli kuitenkin suurta ja Pentti muistaa, kun takana kanssahiihtäjät alkoivat huutaa ”Lehtinen ja Hatunen tulevat, antakaa latua”. Niinhän sitä latua annettiin ja hiihtäjäkaksikko oli jo kisan puoliväliin mennessä ohittanut kaikki edellään lähteneet. Voitto ratkesi Lehtisen hyväksi, kun Hatunen joutui hiihtämään kymmenen kilometriä katkenneella suksella, ennen kun sai uuden tilalle.
Pentti muistaa hyvin myös sen kerran, kun hän ohitti lyhyemmälle matkalle osallistuneen iäkkäämmän naishiihtäjän. Nainen tiedusteli aina hänet ohittaneilta hiihtäjiltä, että väsyttääkö heitä, ja tarjosi väsyneille hiihtäjille konjakkia omasta taskupullostaan. Pentti kieltäytyi ystävällisesti konjakkipaukusta. Sen kerran kun hän olisi konjakkipaukun halunnut nauttia joskus neljännesvuosisata sitten Lapponiahiihdossa kolme kilometriä ennen maalia, avustajat eivät ehtineet sovitulle tarjoamispaikalle ajoissa.
Kilpailuvietti on iskenyt kerran jos toisenkin matkan aikana. Usein Pentti on yllättäen huomannut, että joku kaveri on myös ilmoittautunut Tervahiihtoon hänen tietämättään. Ja kun reitin varrella tapaa jonkun tutun, kyllä siitä kilpailu kehkeytyy. Onpa Pentillä ollut aikeissa heittää ensimmäiselle kilpakaverilleen, siskon entiselle sulhaselle, haaste uudestaan kaikkien näiden vuosien jälkeen.
”Kyllä sitä uskaltaa Tervahiihtoon lähteä, jos on 500 kilometriä hiihdettynä”
Pentin kanssa jutellessa käy koko ajan ilmi, kuinka suuren arvon hän Tervahiihdolle antaa. Ilman Tervahiihdon tuomaa haastetta Pentillä tuskin olisi tullut vuosittain hiihdettyä vähintään sitä 500 kilometriä, jonka hän sai ohjeeksi noin neljäkymmentä vuotta sitten Oulujoen jäällä Tervahiihdon lähtöpaikalla eräältä kokeneelta tervahiihtäjältä.
Sota-ajan lapsi kun on, niukkuuteen ja säästeliäisyyteen tottuneella Pentillä on ollut tapana ilmoittautua Tervahiihtoon jo ennen vuoden vaihdetta edullisempaan hintaan. Ja kun kerran osallistuminen on jo maksettu, on sitten pakko lähteä matkaan.
Osallistuminen ei jäänyt väliin silloinkaan, kun Pentille operoitiin tekonivel toiseen lonkkaan tammikuun alussa 2009. Kaksi kk myöhemmin hän hiihti Tervahiihdon, tosin ensimmäistä kertaa lyhyemmän, silloin 36 km:n matkan. Syksyllä 2010 Pentti vaikean sairauden murtamana joutui sairaalaan useaksi viikoksi. Kun hän siellä ollessaan vakuutteli hoitajille vielä osallistuvansa tulevan talven Tervahiihtoon, sai hän osakseen vain myötätuntoisia nyökytyksiä. Kun Pentti marraskuussa 2010 pääsi sairaalasta, jaksoi hän hädin tuskin kävellä. Joulukuussa ensimmäinen hiihtolenkki oli neljän kilometrin mittainen. Niin vain maaliskuussa 2011 Pentti osallistui järjestyksessään 50. Tervahiihtoonsa, tällä kertaa kuitenkin täydelle matkalle tuon vuosikertahiihdon takia ja tullen viimeisenä maaliin.
Kilpailuhenkinen Pentti oli aikanaan päättänyt, että hän lopettaa Tervahiihtoon osallistumisen sitten, kun hän on viimeinen maaliintulija kisassa. Kun se sitten vuonna 2011 pitkän toipilaskauden jälkeen tapahtui, pyörsi Pentti päätöksensä tavoitteenaan hiihtää Tervahiihtoa vielä 50:nen kerrankin jälkeen.
Vuonna 2015 uudistunut reitti ja Muhoksen alkumatkan raskas nousupätkä sai Pentin miettimään, jaksaako enää osallistua tapahtumaan. Myös loppumatkan Sankivaaran vaativat nousut ja laskut ovat haastavia ikäihmisille. Pentti ottaakin suosiolla sukset pois jalasta ja kävelee pahimmat nousut ja laskut. Sairaalareissusta ja lonkan tekonivelestä huolimatta Pentti on kuitenkin startannut vuosi toisensa jälkeen Tervahiihtoon ja aikoo osallistua myös ensi vuonna ainakin lyhyimmälle matkalle, vaikka se hänen mielestään periksiantamiselle tuntuukin. Pentille kiinnitetty rintanumero numero ykkösellä varustettuna ja ilmainen osallistuminen motivoivat myös jatkamaan.
”Tervahiihto se nosti minut sieltä.”
Pentin mielestä kaikki tavallisetkin ihmiset pitäisi saada ymmärtämään, että pienikin liike on hyväksi. Ilman hiihtotavoitetta Pentti saattaisi maata nytkin sängyn pohjalla sairauden heikentämän kunnon takia.
Tätä tarinaa kuunnellessa ei voi muuta kuin kumartaa syvään ja hattua nostaa Pentin periksiantamattomuudelle ja sitkeydelle!
