Rakas päiväkirja: Miltä verkkovalmennukset tuntuvat?

Nyt on NUTS Trailhousen ja XC Partyn verkkovalmennusta MTB -hommissa takana kuukauden verran. Mieheni kanssa hyppäsimme tähän kelkkaan vauhdista, valmennushan oli alkanut jo alkuvuodesta. Me myöhäisherännäiset pääsimme kuin pääsimmekin mukaan vielä kesäkuun alusta. Mitkä ovat fiilikset, voisi tässä vaiheessa kysyä.

”Ollaan ehditty tutustumaan ryhmän toimintaan, opettelemaan treenien rytmitystä ja kisattukin ollaan vähän. No, yksinkertaisesti tiivistettynä, fiilikset ovat varsin hyvät!”

Ammattilaiset asialla ja porukan tuki on tärkeää

Ensimmäisen kerran kun saimme käsiimme tulevan kuukauden ohjelman, piti hetken aikaa lukea treenien kuvauksia uudelleen ja uudelleen läpi. Tavoitteena oli saada kokonaiskuva harjoitusten laadusta ja määrästä. Jollekulle, joka vastaavaa ohjelmaa on aiemmassakin elämässään toteuttanut, on varmasti helppo bongata listasta ne perustreenit ja yksittäiset erityisesti kehittävät harjoitukset tuosta noin vaan.

”Tieto ei mene käytäntöön ihan itsestään.”

Itsellänikin on tiedonjano treenaamisesta ollut loputon, mutta tiedon vieminen käytäntöön on uupunut – tätä kuviota piti tosissaan mutustella, ennen kuin sen sain uppoamaan tuonne itsepäisen pääkoppani sopukoihin.

Treeniohjelmat, jumppavideot ja muut ohjeethan ovat Priimassa, suljetussa verkkoympäristössä. Minulle on toiminut se, että kirjoitin harjoitukset myös käsin paperille ja kalenteriin. Käytännössä ”koodasin” tietyn tyyppiset treenit tietyllä värillä. Näin sain nopeasti ensivilkaisulla avautuvan kuvan tulevasta koko kuukaudesta treeneineen.

Piia on löytänyt nopeasti itselleen toimivan tavan hahmottaa kuukauden treenit ja viedä ne käytäntöön. Kuvassa Piia nauttii eväitä Kuusamon MTB-reissullaan.

Pidän kovasti vertauskuvista (kysykää vaikka mieheltäni – olen verrannut meitä pyörälenkeillä muun muassa kukkasiin ja täytekakkuihin!).

On vähän sama, kuin selaisit keittokirjasta jonkun upean kakun ohjeen. Luet ohjeen aluksi kertaalleen ymmärtääksesi, mitä aineksia kakkuun tarvitaan. Luet ohjeen toisen kerran, jotta ymmärrät missä järjestyksessä vaiheet toteutetaan. Ja sitten jää jäljelle se sinun oma panoksesi: kuinka tarkasti noudatat ohjeita vaikuttaa suoraan leipomuksesi lopputulokseen.

Tässä tapauksessa kakun ohjeita ”sinne päin ja on näitä ennenkin tehty” –tuntumalla tehden lopputulos voi olla mitä tahansa keittokirjan kuvan unelmaluomuksesta siihen lässähtäneeseen könttiin jolla voi heittää vesilintua (kirjoittaja huomauttaa, että yhtään eläintä ei vahingoitettu tekstiä kirjoitettaessa).

Sama pätee treeniin. Jos tiedät, mitä pitää tehdä mutta silti toteutat ohjelmaa mielestäsi ”paremmin” koska sinusta nyt vaan tuntuu että tämä ohjelma ei voi olla toimiva näin – todennäköisesti olet jonkun verran tarjotusta polusta harhassa. Sinulle optimoitu reitti päätepisteeseen muuttuikin mutkaisemmaksi poluksi kuin olit toivonut.

Treeniohjelmat on tehty kokemuksella

Treeniohjelman suunnittelijat tietävät mistä puhuvat. 80% treenistä matalilla sykkeillä ei ole höpönlöpöä ja yksi tehokas, lihasten ja hengitys- ja verenkiertoelimistön suhteellisen tasapainoista tilaa hetkellisesti reilustikin järkyttävä tehotreeni viikkoon riittää. Ja siellä polulla ei tarvitse koko ajan yrittää metsästää Stravan KOMeja ja QOMeja.

Tiimi elää mukana ja tukee niin onnessa kuin vastoinkäymisissäkin

Tässä porukassa jaetaan fiiliksiä, onnistumisia ja kysymyksiä. Tärkeää on, että voi ja pitää kertoa, jos ei ymmärrä ohjeista jotain tai ei ole pystynyt tekemään mitä olisi tarkoitus.

On ollut mukava huomata, että kaikki muutkin tiimiläiset ovat ihmisiä, joilla on elämä. Tulee yllättäviä menoja, flunssaa, ja erilaista kremppaa voi iskeä, vaikka kuinka pyrkisi parhaaseen kaikilta osin.

Mutta mitä sitten?

Ei elämässä ole tarkoitus jäädä kuoppaan rähmälleen ja surkuttelemaan, kun tää nyt oli tässä. Koutsi kuuntelee tarkalla korvalla mikä on tilanne, ottaa tarvittaessa henkilökohtaisesti yhteyden ja viilaa treenit mallilleen yksilöllisesti sen mukaan. Meistä pidetään huolta!

Kuukausihaasteesta lisää kipinää

Porukkaa on koitettu myös innostaa ylittämään itseään erilaisten kuukausihaasteiden merkeissä. On mahtava nähdä, kuinka joillakin pyörän käsittely on lasten leikkiä.

Oma onnistumiseni näkyy polulla lisääntyneenä varmuutena kivikoissa, juurakoissa ja pitkoksilla – mutta minua ei saa kääntämään pyörän ohjaustankoa ympäri kesken ajon, tai peruuttamaan pyörällä pientä rinnettä alas. Eikä se haittaa, jokainen etenee tyylillään!

Ehkä siitä saa kuitenkin itsellekin vähän lisävirtaa, kun huomaa että me voidaan leikkiä vielä aikuisenakin, pidetään treeni rentona ja tekemisessä myös lapsenomainen riemu mukana. Leikit kehittävät niitä todellisia polulla tarvittavia pyörän hallintataitoja.

Kisakokemusta kertyy

Tälle kesälle tiimistä on käyty kisaamassa jo toukokuulla Limingassa, kesäkuussa Laajavuoressa, Raahessa ja Tahkolla. Oma kokemukseni Tahkolta tuntui puoltavan sitä, että suunnitelman mukaan toteutettu treeni on tehonnut. En ole huomannut samanlaista väsymyksen tunnetta, jonka onnistuin viime kesänä hankkimaan maastossa kuningasajatukselta kuulostaneelta ”mahdollisimman paljon mahdollisimman tehokkaasti” –metodillani.

Toivon, että muutaman viikon päästä Ylläs-Levillä sama tunne jatkuu ja suorituksen jälkeen maalissa hymyilee entistä leveämmin itsensä positiivisesti ylittänyt polkutykki.

Ride on!

t. Piia

@jylhapiia

Piia, Jani ja Olavi aamulla Tahko MTB -kisaan valmistautumassa.
Menossa mukana Semperin herkulliset hedelmäsmoothiet!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *