Oma tili

Satun ja Kallen Masokistin unelmia ja pakastepitsaa

Ultrajuoksu on raaka laji ja meidän XC Party Master Satu on siinä maan parhaita. Hänellä on parhaillaan hallussaan nuorten SE sekä 6h, 12h että 100km matkoilla.

Satun alkuvuosi on kuitenkin ollut hankaluuksia täynnä ja keväällä saimme lukea blogista Satun ylikunnosta. Nyt oikeiden ratkaisujen jälkeen nainen on päässyt jälleen loisto vireeseen ja kävi hiljattain Masokistin unelmassa pistelemässä uuden ennätyksen. Tilannehan on vähintään haastattelun arvoinen!

XC Party Masterit Satu ja Kalle ovat varsinainen ultrajuoksun tehokaksikko, joka sekä treenaa että kisaa yhdessä.

Juoksit Masokistin unelmassa ja Kalle huolsi sinua: Miten valmistauduitte kisaan? 

Kesäkuun loppupuolella, kun ylirasitustila alkoi helpottaa, kaikki treenit tähtäsivät Masokistin unelmalle. Viimeisen viikon keventelin ja suunnittelin kisaa. Suunnittelu piti sisällään mahdollisten tavoitevauhtien laskemisen, aikataulun laatimisen kisaan ja huoltosuunnitelman tekemisen Kallelle. Ennen en ole tehnyt suunnitelmaa kirjallisesti, mutta se todellakin toimi!

Jos joku katselisi teitä kärpäsenä katossa kisa-aamuna kotona: mitä hän näkisi?

Riippuu kovasti siitä, moneltako startataan. Tällä kertaa startti oli aamulla kahdeksalta, joten kello oli soimassa viiden maissa. Aamu alkoi aikaisella hotelliaamupalalla, jonka jälkeen seurasi kisarutiinit: hiusten letitykset, varusteiden tarkistukset ja hiertävien paikkojen teippaukset.

Kisapaikalla oltiin ennen järjestäjiä 6.30. Fiilis kisa-aamuina on yleensä hyvä, vaikka jännitystä ilmassa onkin.

Asteikolla 1-10: kuinka paljon sinä ja Kalle jännitätte ennen kisoja?

Minulla 1 ja 10. Toisaalta alan olla ihan kuutamolla jo kaksi viikkoa ennen starttia, toisaalta en jännitä, vaan odotan vain pääseväni kisaamaan.

Ratajuoksuaikoina olisin vastannut 10. Ratajuoksussa on niin paljon muuttujia, kisa on nopeasti ohi, kaiken pitää onnistua kerralla ja myös kanssajuoksijoiden ratkaisut vaikuttavat suoritukseen.

Ultrassa jännitän ja stressaan, olenko muistanut pakata kaiken ja ottaa kaiken huomioon. Ennen kisaa jännitän, pysynkö terveenä viivalle asti. Sitten kun pääsee starttaamaan terveenä, tietää että enää tarvitsee vain juosta. Kalle jännittää omia ja minun kisoja yhtä paljon: tohkeissaan ja toiveikkaana, mutta kuitenkin rennosti, 7/10

Minkälaiset fiilikset sinulla oli juostessa?

Vaihtelevat, kuten ultrassa aina. Ensimmäiset 30 km menivät nopeasti seurassa juostessa. Maratonin jälkeen homma alkoi perinteisesti ketuttaa, vielä ei ollut vaikeaa, mutta oli vähän pitkä aika. 65 km kohdalla homma alkoi tökkiä, mutta kisassa jaksaminen ja mieliala aaltoilee, ja synkimmistä hetkistä selvittiin.

Kokonaisuudessaan ehkä oli tähän astisten kisojen parhaat fiilikset, jossain 70 km kohdalla alkoi jo uskoa, että ennätys tulee kunhan ei joudu kävelemään.

Pääsitkö kemufiilikseen? Jos – niin miten?

Kisapäivä on aina juhlapäivä. Ultrajuoksija pääsee kisaamaan tosissaan kolme kertaa vuodessa, ja jos saa startata ilman ongelmia, kemuilufiilis on varma.

Lisäksi ultrajuoksuporukka on täysin erilaista kuin yleisurheiluporukka, johon olen tottunut. Ultrajuoksupiireissä toisia kannustetaan ja toisen menestys ei ole itseltä pois. Kisoissa kaikilla on kemuilufiilis

Mitä samainen kärpänen  katossa olisi nähnyt kisan jälkeen illalla teillä kotona?

Hyvää mieltä onnistuneesta kisasta, kevyitä TV-ohjelmia ja hätävarapakastepitsaa

Juoksit huiman uuden ennätyksen 8h 41min  100km kisassa: miten se oikein tapahtui?

Kevät ja kesä meni huonosti, mutta uskon että tammi-maaliskuussa tehdyn kovan treenijakson vaikutus ei ollut nollaantunut. Kadonnut kunto tuli ehkä esiin keventelyn kautta. Kisassa sää oli hyvä, reitti oli kiva ja huolto onnistui paremmin kuin ikinä. En joutunut ottamaan yhtään kävelyaskelta, mikä jo itsessään näkyy loppuajassa.

Mitkä ovat suunnitelmanne nyt loppukaudelle?

Kolmen viikon päästä me molemmat startataan Nuuksion backyard ultralle, jossa juostaan 6,7 km kierros tasatunnein. Kisa jatkuu, kunnes yksi juoksija on pystyssä. Marraskuussa ohjelmassa on Joensuu Night Run, jossa juoksen 12h ja Kalle 6h. Syksyn haasteena on kuormituksen hallinta ja palautuminen. En ole ennen juossut kolmea ultraa neljän kuukauden sisään.

-Satu

Tapahtumakuvat: Petteri Jokela

 

Satu on paitsi lämmin ja mukava ihminen, myös piinkova ja sinnikäs urheilija ja kestävyysihme, joka on juossut ensimmäisen puolimaratonin 10 -vuotiaana ja hiihtänyt 100km lenkin vain 13 -vuotiaana.