Työllä, kemuilufiiliksellä ja kannustuksella eteenpäin!

Olen ollut urheilun ja urheilijoiden kanssa läheisesti tekemisessä siitä asti, kun olen alkanut muistaa asioita. Urheilumaailman olen päässyt näkemään monelta kantilta, ja jatkuvasti on tullut kiinnitettyä huomiota sekä itse urheilijoihin että erilaisiin urheilun sidosryhmiin. Toistuvasti esiin on noussut epäkohta, jota en ole pystynyt ymmärtämään:

”Kun ihminen kiinnittää numerolapun rintaan, hänestä tulee yleinen sirkuseläin, jonka tehtävä on tuottaa katsojille elämyksiä. Jos henkilö ei odotuksiin pysty vastaamaan, on hän vapaata riistaa julkiselle nöyryytykselle.” 

Viimeistään siinä vaiheessa mennään metsään ja rajusti, kun harkitsematon kritiikki kohdistetaan junnu-urheilijoihin tai harrastelijoihin, jotka urheilevat opiskelun tai työn ohella.

Hyvän päivän tutut vs. todelliset urheilun ystävät

Kun urheilija menestyy, kannustajia riittää. Mutta niin kuin jokainen tietää, elämä ei ole kenelläkään pelkkää voittokulkua menestyksestä toiseen. Jokaisen uralle mahtuu myös vaikeita hetkiä. Valitettavasti silloin alkaa yleensä syyllisten etsintä ja yleensä vikaa haetaan valmentajasta ja urheilijasta, eikä aina kovin rakentavaa sävyyn.

Minun kokemukseni mukaan vikojen etsiminen aloitetaan ensin urheilijan ulkonäöstä tai harjoittelusta. Suurin osa urheilijoista ja moni kuntoilijakin on kuullut yhtä aikaa olevansa sekä liian lihava että liian laiha. On myös tavallista  kuulla harjoittelevansa liikaa sekä liian vähän. Välillä kommentit ovat vielä lennokkaampia. Koetaan, että on täysin oikein kaivella esiin asiat urheilijan yksityiselämästä lähtien, ja joskus keksitään syyt vaikeimpiin aikoihin omasta päästä ja levitellään perättömiä huhuja.

Nuorille olen kuullut muun muassa sanottavan, että urheilu loppuu seurustelukumppanin löytämiseen, tai että oikea urheilija ei todellakaan voi katsoa televisiota tai kuunnella musiikkia. 

Urheilija ja valmentaja itse kovalla työllä ja oikeiden asioiden tekemisellä saavuttavat kaikki tulokset. Parhaassa tapauksessa yleisön kannustus ja tuki voivat siivittää tulokset huippuunsa.

On kuitenkin selvää, että henkiset edellytykset menestyä eivät ole parhaat mahdolliset tässä ilmapiirissä ja psykologinen turvallisuuden tunne ovat uhattuna.

Keskustelupalstat suomalaisen urheilukulttuurin peilinä

Ihmisen tirkistelyn halu on aika pohjaton. Tähän internet ja verkon anonyymius antaa hyvät avaimet. Kun yksilö pääsee keskelle keskustelujen valtapelejä,  oma käytös saattaa muuttua kun yksilöstä tulee osa massaa. Anonyymit keskustelupalstat  voivat olla vallankäytön foorumi, jossa urheilijasta tulee leikkikalu. Häntä ei nähdä enää ihmisenä, vaan pelin osana, jota keskustelijat liikuttelevat kuin nappulaa kentällä.

Verkko häivyttää ihmisen ja ihmisyyden, ja tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Yksilö voi saada vertaistukea verkosta, mutta toisaalta myös negatiivisessa mielessä anonyymiydessä on riskinsä. Verkossa voi toisesta sanoa ja toiselle sanoa asioita, joita koskaan ei voisi sanoa kasvotusten.

”Mitä vaihtoehtoja urheilijalla sitten on? Toisaalta pitäisi näkyä somessa ja olla läsnä sidosryhmien kanssa, toisaalta somessa ja keskustelupalstoilla keskustelu ja kommenttien lukeminen voi konkreettisesti heikentää keskittymistä ja siten myös työkykyä.”

Kunnioita ihmistä ja hänen taustaansa

Urheilu on siitä erikoista, että vaikka se on monelle ammatti, niin vielä useammalle se on rakas harrastus. Sekä ammattiurheilijat että harrastajat tulevat lajeihin mukaan erilaisilla taustoilla. Osa on synnynnäisesti äärimmäisen lahjakkaita, ja urheilua on mahdollista tehdä työkseen.

Osa ei ole saanut urheilullisia lahjoja, mutta voi silti haluta pyrkiä omaan parhaaseensa ja nauttia onnistumisista. Osalla taustalla voi olla esimerkiksi vakava loukkaantuminen tai pitkäaikaissairaus, vaikea elämäntilanne tai vaativa ja aikaa vievä työ. Toivoisin että ennen leimaavien ja negatiivisten ihmisyyteen menevien lataamista ihmisten miettisivät hetken, rikkooko vai rakentaako oma kommentti jotain? Vai rakentaako se jotain hyvää? Suosittelisin sitä, että  jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa toisesta, niin sitten on parempi olla hiljaa.

Minun unelmani on, että jokainen saisi liikkua ja urheilla omalla tasollaan, itsensä takia ja tavoitella omia rajojaan ilman pelkoa arvostelusta tai ikävistä kommenteista.

”Mielestäni karkeloiden tasosta riippumatta jokaisen pitäisi saada olla mukana XC-Partyn kemuiluasenteella. Jokainen urheilee ja lopulta menestyy kuitenkin pelkästään siksi, että nauttii tekemisestään.

 Kirjoittaja: Satu

  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *