Verkkovalmennusten tuntemukset pakettiin – Ylläs-Levi MTB

Kirjoittaja: XC Party Hero Piia Jylhä

On täytynyt vähän kuvainnollisesti antaa pölyn laskeutua, jotta osaan asetella sanat järkevästi peräkkäin koetun reissun jälkeen. Valmennuksemme tavoitetapahtuma Ylläs-Levi MTB polkaistiin kesän kuumimpien helteiden aikaan reilu viikko sitten lauantaina 27.7. Lapin upeissa tunturimaisemissa. Ajelimme pelipaikoille rapsakan 500 kilometrin matkan perjantaina. Perillä Levillä Kusti tarkisti jokaisen tiimin jäsenen pyörän säädöt vielä varmuuden vuoksi läpi. Illalla oli yhteinen illallinen tiimin kesken ja olikin mukava tavata kaikki paikalle päässeet kasvokkain ja vaihtaa kuulumiset sekä saada viime hetken vinkit. Meille jaettiin juhlallisuuksien siivittämänä diplomit ja muistot osallistumisesta valmennukseen, tunnelma oli iloinen ja odottava, jokaista hiukan tuntui jännittävän tulevan päivän helteinen ennuste.

Valmistautuminen

Juomapuolesta oli huolehdittu koko helteisen viikon aikana erityisen tarkasti sillä emme halunneet ottaa riskiä huonon nesteytyksen aiheuttamista haitoista. Lauantaina aamulla kello herätti hyvissä ajoin, aamupala upposi hyvin vatsanpohjassa pienen jännityksen kuitenkin kutkutellessa. Numerolapun kiinnittäminen on aina erityinen tunne. Kaikki valmistautuminen konkretisoituu päivän aikana ja on täysi mysteeri vielä, mikä fiilis maaliviivan ylityksen jälkeen tällä kertaa on.

Kisa-aamu

Pyörät pakattiin aamulla kuljetusauton kyytiin ja itse matkustimme linja-autolla Ylläksen starttipaikalle. Iloinen puheensorina täytti auton ja hetken päästä Ylläksen Kellokkaan luontokeskuksen pihalle alkoi ilmestyä kilpailuun valmistautuvia kuskeja pyörineen. Meidänkin pyörät saapuivat pian perässä ja kohta pääsimmekin rullailemaan lämmittelykierroksille. Vielä tsekkailtiin juomat ja geelit, tarkistettiin pyörien renkaiden kiristykset ja nautittiin viimeiset banaanit ennen pian koittavaa starttia.

Startti

Lähtöviivalla 50 kilometrin kisaan oli starttaamassa vajaa 70 kuskia. Startin kajahtaessa joukko ampaisi vauhdikkaasti matkaan pieneen ylämäkeen, ja pian päästeltiin alamäkivoittoisesti vauhdikasta polkua hyvän matkaa. Ohitimme Äkäslompolon kylän ja seurattuamme Äkäslompolojärven rantaa käännyimme Nilivaaraa kohti ja siitä matkan pisimpään nousuun Kukastunturille.

Tähän mennessä jo tiesin tuntemuksistani, että pohjoisen rakkakivikot pääsevät aina jotenkin yllättämään kropan jatkuvalla tärytyksellään ja pään taukoamattomalla tarkkaavaisuuden ylläpidolla. Kukastunturille nousu oli pitkä ja sujui rauhallisesti, mutta varmasti. En ottanut suuria riskejä voimieni suhteen sillä lämpötila jo lähdön aikana kipusi +29 asteen tienoille ja sai näin sykkeet pysymään normaalia korkeammalla jo heti alkumatkasta. Päivästä tulisi kuuma.

 Matka on tärkein

Pitkien ja raastavien nousujen jälkeen on hauska ja vähän vilpoisampi lasketella alaskin, mutta harmillisesti se alamäkiosuus on sitten ajallisesti paljon nousua lyhyempi ilo. Kukastunturiltakin lasketeltiin sitten pitkä ja vauhdikas laskuosuus alas Kotamajalle. Laskussa pidin vauhdin siinä pisteessä, missä tiesin varmasti hallitsevani pyörän täysin.

Kotamajalta jatkettiin Lainion ja Pyhätunturin välissä kulkevaa kurua pitkin Pyhäjärven eteläpäähän. Polku seurailee Pyhäjärven rantaa, ja mutkaisella ja osin juurakkoisella pätkällä huomasin että meno oli mukavan tuntuista eikä aiempien vuosien jännitystä ja ajon epävarmuutta ollut lainkaan samalla tavalla ilmassa. Polkuosuus päättyi noin 23 kilometrin kohdalla Pyhäjärven parkkipaikalle, jossa oli tapahtuman ensimmäinen huoltopiste. Nappasin huollossa hiukan lisäenergiaa. Taskuuni ottamat geelit eivät valitettavasti menneet lainkaan alas, mutta juomapuoli oli toiminut hyvin. Huollon jälkeen reitti muuttui reilusti työläämmäksi noin kolmen ja puolen kilometrin teknisen osuuden ajaksi, jonka jälkeen oli vuorossa reitin pisin tieosuus. Tieosuudella sain lepuutella hieman maastojumpassa väsähtänyttä alaselkääni ja pystyin rullailla hetken ihan ilman erityistä skarppausta. Pidin hyvää, tasaista vauhtia yllä ja verryttelin selkää ja käsiä.

Aakenusjärven kodan ohituksen jälkeen noin 40 kilometrin kohdalla oli reitin toinen huolto hiekkatien varressa. Täytin juomasäiliöni huollossa ja tarkistin etäisyyteni ajassa edelläni meneviin naisiin. Eroa oli sen verran että vauhdin kiristäminen kuluttaisi vain voimia mutta tuskin parantaisi sijoitustani. Kiittelin huollosta ja jatkoin matkaa hyvällä fiiliksellä.

Matka jatkui huollon jälkeen Homevaaran kautta muutaman kilometrin nousuvoittoisella pätkällä Immeljärveä kohti. Reitti ei antanut mitään ilmaiseksi pienillä toistuvilla nousuilla ja laskuillaan ja tunsin kyllä hyvin tehdyn työn jokaisessa lihaksessani. Kaadoin vesipullosta viileähköä vettä niskaan ja kypärän aukoista päähäni muutaman kerran. Immeljärvi on jo varsin lähellä Levin kisakylää ja tuossa vaiheessa alkoivat tunteet tulla pintaan.

Loppumatka tultiin edellisvuosista poiketen Levitunturin helppoa maisemareittiä ja hiihtolatuosuuden jälkeen pääsi rullailemaan lopun asvalttipätkän maalialueelle, jossa vastassa oli jo tiimin maaliin päässyt joukko. Oma olo oli ihan mahtava – en ollut koskaan aiemmin tuntenut vastaavaa varmuutta ajossani ja jalat jaksoivat käsittämättömän hyvin alusta loppuun saakka – vaikka koville kieltämättä välillä ottikin. Talutin vain muutamassa kohdassa pienen pätkän reitistä mutta pystyin ajamaan paljon varmemmin teknisetkin kohdat mitä koskaan aiemmin.

Maalissa!

Maalissa 54 kilometrin jälkeen tuuletti riemukkaasti suoritukseensa ilmeisen tyytyväinen nainen. Edellisen vuoden ajostani ei lähtenyt ajasta kuin muutama hassu minuutti, mutta tällä kertaa se oli sivuseikka. Maalissa lämpömittari näytti +32c ja olin onnistunut pitämään oman olotilani kohtuullisena koko ajon ajan. Illalla porukalla käytiin vielä purkamassa tunnelmia ja seuraavana päivänä tiimiläiset lähtivät takaisin kukin omaa tahtiaan kotimatkalle. Me viivyimme vielä maanantaihin Levillä, josta jatkoimme lomaamme Kuusamon ja Syötteen suunnalle pyörien kera.

Valtava kiitos tästä kokemuksesta koko NUTS Trailhouse / XC Party tiimille eli Päiville, Kustille, Janille ja kaikille valmennuksessa mukana olleille tiimiläisille. On ollut ihan mahtavaa olla mukana yhteisessä hyvän fiiliksen projektissa, jakaa kokemuksia ja oppia paljon. Oma kokemukseni valmennuksesta puoltaa vahvasti ohjatun harjoittelun hyötyjä. Jos sinä siellä vielä epäilet, kannattaisiko juuri sinun osallistua valmennukseen, niin oma vastaukseni tulee täysin epäröimättä: ehdottomasti! Olit sitten aloittelija tai kokenut harrastaja, saat varmasti asiantuntevasta valmennuksesta tietoa harjoittelun rytmityksestä niin että kehityt, ja mahdollisesti voit saada ihan uutta virtaa tuttuun harrastukseen.  Myös tiimin tuki on kiva juttu ja se, että saa uusia tuttavuuksia harrastuksen kautta. On mukava moikkailla tuttuja sitten myöhemminkin harrastuksen parissa!

MTB eli May The Bikingforcebewithyou

Piia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *