Harbin ITU Winter Triathlon World Cup
- Hanki viisumi ajoissa!
- Lataa Wechat ja/tai VPN puhelimellesi JO Suomessa
- Ota oma maastopyöräsi mukaan.
Nämä kolme asiaa tuli opittua kantapään kautta, kun lähdin ensimmäiselle kisareissulleni Kiinaan.
Sain marraskuun viimeisellä viikolla ITU:lta (Kansainvälinen Triathlon Union) kutsun Kiinan Harbinissa 4. tammikuuta järjestettävään talvitriathlonin World Cup -kisaan. Vastaus piti antaa muutaman päivän sisällä ja kun kisa sattui sopivasti joululomalleni, ei vastausta tarvinnut pitkään miettiä.
Kutsu jäi hieman roikkumaan ilmaan muutamaksi viikoksi ja pyysin Suomen Triathlonliittoa varmistamaan, oliko kutsu vielä voimassa. Virallinen kutsu tulikin sitten sähköpostiini 19.12. juuri ennen joululomani alkua, luin sen puolihuolimattomasti
(ENSIMMÄINEN VIRHE!) ja varasin lennot Harbiniin.
Pakkauspuuhia ja sormenjälkiä
Aloin koota matkadokumenttejani lauantai-iltana 28.12. ja luin kutsun tarkemmin.
Apua!
Kutsun avulla minun tulisi hakea virallista viisumia, jota varten sormenjäljet pystyisi antamaan vain Helsingissä Kiinan lähetystössä paikan päällä!
Paniikki ja kylmänhiki iskivät päälle. Jos minulla ei olisi viisumia, en pääsisi osallistumaan kilpailuun, enkä siten saisi järjestäjän lupaamia matkarahoja takaisin. (Lentoliput Harbiniin maksoivat sievoisen summan!)
Surffailu netissä osoitti, että minulla olisi mahdollisuus saada pikaviisumi, jos menisin antamaan sormenjäljet heti maanantaiaamuna ja viisumin käsittely olisi tiistaina. Lentoni oli varattu nimittäin uudenvuodenpäivälle keskiviikoksi. Rustravelsin avustuksella (sieltä vastattiin puheluuni lauantai-iltana!) täytin hakemuksen saman tien ja Jani otti minusta kännykällä kuvan viisumia varten.
Kuvassa näkyvän henkilön kasvot näyttivät vuosikausia Kiinan pakkotyöleirillä olleen vangin kasvoilta. Niin väsynyt ja stressaantunut olin jo tuossa vaiheessa kaikesta sähellyksestä…
Lähtöportti kutsui
Niin vain kaikki järjestyi (ilmastonmuutos kiittää maanantaista pikareissuani lentokoneella Helsinkiin) ja keskiviikkona pääsin onnellisesti matkustamaan kohti Kiinaa (ilmastonmuutos jälleen kiittää). Koska minulla oli jo matkalaukun lisäksi suksipussi mukanani raahattavana, eikä yhden naisen joukkue saanut huoltajakutsua Kiinan, päätin vuokrata pyörän paikan päältä.
(TOINEN VIRHE!)
Matka sujui hyvin, ja perillä minua oli vastassa kaksi attaseaa. Kiinalaiset ottivat minut erittäin ystävällisesti vastaan ja hotellikin oli parasta A-luokkaa. Hotellissa yritin ottaa puhelimellani yhteyden kotiin siinä onnistumatta. En nähnyt kotimaassa tarpeelliseksi ladata järjestäjän suosittelemia aplikaatioita.
(KOLMAS VIRHE!)
Kävikin ilmi, että sensuurin kiertämiseen tarvittavien aplikaatioiden lataaminen paikan päällä Google-puhelimellani ei onnistunut. Olin siis ilman internettiä ja somea koko viikon, mikä oli kylläkin oikein virkistävä kokemus. Ja kun soittaminenkaan ei puhelimellani onnistunut, otin muutaman kerran yhteyden Janiin huonekaverini, itävaltalaisen Annan puhelimella.
Ensimmäisenä yönä nukuimme matkustamisen väsyttämisenä yli yksitoista tuntia kunnes kello herätti meidät aamupalalle. Sekä ylä- että alahuuleeni oli ilmestynyt herpes kohentamaan pakkotyöläisvankiolemustani.
Heti aamupalan jälkeen lähdimme hollantilaisen Martinin (johon olin tutustunut viime vuonna Kanadan talvitriathlonissa) ja hänen vaimonsa Irman kanssa noutamaan vuokrapyöriä puistosta, missä kisa järjestettäisiin.
Syväjäädytetty kisakalusto
Järkytys oli melkoinen, kun aloimme kaivamaan vuokrapyöriä esille kylmästä lautavarastosta raikkaassa -25 asteen pakkasessa. Olin kyllä saanut järjestäjiltä tiedon vuokrattavien pyörien mallista, mutta nyt vasta oikeasti ymmärsin miltei 14 kilogrammaa, nihkeää ja kylmänkankeaa pyörää koeajaessani, että pyöräilyosuudella tulisin kyllä antamaan tasoitusta toisille ja rutkasti. (Tässä välissä pitää huomauttaa, että paikallinen pyörämekaanikko toimi pyöriä säätäessään koko ajan paljain käsin pakkasesta välittämättä.)
Kisapäivää edeltävä yö oli minulla varsinainen liskojen yö. Jetlag vaivasi ja näin kaiken maailman painajaisi kaiken maailman asioista, muun muassa edessä olevasta kisasta. Hui, mikä yö!
Kisapäivä valkeni pakkasessa
Kisapäiväksi pakkanen lauhtui -16 asteeseen. Kisajärjestäjät toivoivat, että ainoana Suomen edustajana olisin mennyt puoli tuntia ennen starttia järjestettäviin avajaisiin kantamaan Suomen lippua.
Hoidin alkulämmittelyni huolellisesti kaukana avajaisista, ettei minua vain laitettaisi kuitenkin kepin varteen värjöttelemään juuri ennen H-hetkeä.
Olin kotona suunnitellut hyvin kisavarustukseni (jonkin asian sentään tein kunnolla ennen lähtöäni) ja siltä osin kaikki toimi moitteettomasti.
Juoksu
Juoksu (2 x n. 3,3km kierrosta) suoritettiin samalla baanalla kuin missä myöhemmin hiihdettäisiin. Alusta oli kova ja hyvin juostava ja Salomonin Speedit olivat erittäin hyvä valinta. Minulla on tätä nykyä juoksussa vain yksi ja sama vaihde ja alussa sainkin lähinnä katsella muiden kantapäitä. Matkan edetessä ohittelin kuitenkin vähälukuista eliittisarjaa ja toisella kierroksella aloin jo hivuttautua kärjessä olevan venäläiskolmikon tuntumaan. Vaihtoon tulin siis neljäntenä, 25 sekuntia venäläisiä perässä.
MTB
Vaihtopaikoille kiinalaiset olivat järjestäneet lämmitettävät laatikot, joten sain vaihtaa jalkaani lämpimät pyöräilykengät ja käteeni kintaat. Join vielä lähtiessäni lämmintä juomaa ja nappasin suuhuni pari Nosht:n Energy Chews -palasta, koska arvelin pyöräilystä tulevan rankan.
Italian Sandra ehti vaihdossa ohitseni eikä minulla ollut mitään toivoa päästä hänen peesiin ratsullani. Aloin jo valmistautua Itävallan Romanan tuloon ja hänen mahdolliseen peesaamiseensa. Ei toivoakaan, hänkin viiletti ohitseni salamana.
Nyt vain pyristelin eteenpäin niin hyvin kuin vain mahdollista. Varpaita ei palellut lainkaan, olinhan tuunannut kenkien päälle äitini virkkaamat villatossut (leikkasin niistä palan irti klossin kohdalta) ja viimeistellyt tuotokseni pingottamalla tuulisuojaksi vanhat kenkäsuojat, joista oli varret leikattu pois. Kengät sai siis jalkaan sukkelasti ja vielä sukkelammin pois.
Pyöräreitti (n. 12km) oli pääasiassa paikoin jäisellä tiellä polkemista, mutta tiesin reitillä olevan myös jokipätkän, jossa ajetaan polulla. Laitoin renkaisiin kuitenkin aika paljon painetta, jotta olisin jaksanut polkea tieosuuksilla edes joten kuten. Tämä kostaantui muutaman kilsan polkuosuudella. Eturenkaani oli kuin kyntöäes konsanaan ja kaaduin 4-5 kertaa. Olo oli melko tuskastunut ja hävisin osuuden nopeimmalle naiselle peräti 7,5 minuuttia aikani ollessa tasan 38 minuuttia.
Hiihto
Ennen hiihto-osuutta (3 x noin 3,3km) nappasin vaihdossa taas pari energiakarkkia suuhuni ja join lämmintä vettä. Tiesin, että olin turvallisesti kuudentena ja sain hiihtää suhteellisen rennosti. Toki yritin venäläiskaksikon peesiin, kun he varvasivat minut kierroksella, mutta en pysynyt mukana heidän kauniissa liu’ussaan. Myöhemmin sainkin kuulla, että kisan voittaja on hiihtänyt myös Venäjän maastohiihtojoukkueessa.
Maaliin tulin siis varsin tyytyväisenä kuudenteen sijaani, vaikka pyöräilyosuus tietenkin harmitti takaraivossa.
Tapahtuma kaikkinensa oli mahtavasti järjestetty. Reitin jokaisessa mutkassa seisoi opas pillin kanssa ohjaten meidät oikeaan suuntaan. Attaseat huolehtivat hyvinvoinnistamme ja kiinalainen ruoka oli maukasta.
Kisaa seuraavana päivänä meidät vietiin kaupunkikierrokselle ja illaksi järjestäjät antoivat meille VIP-liput Ice and Snow Worldiin (jäämaailmasta enemmän täällä ). Lähtöaamuna kävin vielä Martinin kanssa mukavan 14 kilometrin mittaisen juoksulenkin ja hotellin fitness roomissa jumppaamassa.
Kaikesta alkusähellyksestä huolimatta reissusta tuli ikimuistoinen. Helsingin lentokentällä puhelimeni heräsi taas henkiin ja sähköpostissa odotti erikoinen Kiinasta lähetetty toteamusviesti: ”Your phone works again.”
Niin toimii…:)
