Himos Epic MTB – flowta, eeppistä, tuskallista hauskaa!
Keijo Vehkakosken kisaraportti, olkaapa hyvät:
Pääsin Himos Epicissä hyvään ja tasaiseen ryhmään ajamaan. Ajo sujui molempina päivinä kimpassa hienosti ja juttu lensi. Mukavaa oli spekuloida aina pätkän jälkeen muiden kanssa fiiliksiä.
Perjantain ensimmäisen maastokokeen siirtymällä syke oli jo aerk 149, ja kun ranteessa oleva punainen valo välähti lähtöpuomilla, niin välittömästi anak179. Selvästi jännitystä kehossa. Onneksi pätkä oli lyhyt ja huomasin palautuvani nopeasti.
Perjantain 2-3 maastokoe sujui vielä hakiessa tuntumaa, mutta huollon jälkeen alkoivat jalat aueta. Koko perjantain paras flow ja kulku oli vaikeimmalla 7 maastokokeella. Tämä johtui varmaan pimeästä, kun ei ehtinyt nähdä kaikkia vaaran paikkoja. Viimeinen runttaus oli alamäkeen ja se oli mulle vaikea. Edellä ajava nosti Himosrinteestä pölypilven ja näkökenttä sumeni valokeilassa. Jarrut pohjassa alas.
Viimeisessä mäessä 500 m ennen maalia pamahti rengas. Takarenkaan kyljessä pieni viilto. Co2 patruuna sisään ja konkoilin maaliin 22.01. Lupasin lähdössä, että 22.00 olen maalissa. Ilman rengashärdelliä lupaus olisi lunastettu.
Onneksi oli kotikisa ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan 23.30. Oura-sormus sanoi, että syväuni unohtui ja levotonta oli REM-unikin. Leposyke laski aamulla vasta klo 4.00. Nousin 7.00 aamupalalle ja aloin renkaan vaihtoon. Himoksen lähtöön klo 10.00 ja baanalle.
Lauantain maastokokeet
Lauantain maastokokeet lähtivät hyvin käyntiin ja erityisesti taas mk 10 ja 11 sujuivat älyttömän hienossa flow-tilassa. Tosin 11 oli kuuluisa Mordor, jossa joutui lyömään kaikki peliin ja jalat tyhjiksi, vähän oksettikin maalissa. Hapon määrä oli todella kova, ehkä 15mmol tuntemuksen perusteella.
Siitä rullaten huoltoon ja eväitä syömään. Tuntui taas hyvältä ja edessä oli oman kotirannan maastokoe, jonka olen ajanut 270 kertaa aiemminkin. Rento ja helppo ajo.
Sitten seuraava mk 13 oli jo vähän pidempi, mutta nopea ja helppo. Alkoi takareidessä nyppiä, vaikka suolaa oli pullossa? Tuntui, että nyt alkaa jalka olemaan viimeisillään ja kaksi etappia jäljellä. Maastokoe sisälsi yhden pidemmän nousun, jossa molemmat etureidetkin hitsasivat kiinni eli kramppasivat. Vauhti loppui saman tien, mutta selvisin maaliin lenkkivauhdilla.
Alkoi tuskallisia mielikuvia pyöriä mielessä viimeisestä pätkästä. Maastokoe 15 oli vain reilu 3 km, mutta siihen sisältyi mun jaloille liikaa mäkeä. Lenkkivauhti muuttui sunnuntaiajeluksi tönköillä jaloilla ja mäet mentiin pienimmällä vaihteella. Onneksi on nykyään iso sirkkelinterä takana, pääsin mäen päälle ja siitä rullaten maaliin, jossa muut ryhmäläiset olivat jo oluella.
Eeppistä, hauskaa, tuskallista, väsyttävää ja erittäin antoisa retki se oli. Kiitos.
Tulevat XC Party -leirit
[metaslider id=5893]
Vuokatti Ski Campilla mukana koutsaamassa myös Matti Heikkinen
[metaslider id=6114]
