Perinteitä kunnioittaen, perinteistä hiihtäen! – Perinteisen tyylin suksien lyhyt oppimäärä

Kirjoittaja Topi Kiljunen

Perinteisen sukset ovat kehittyneet viime vuosina merkittävästi ja kaupoissa on paljon erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Tässä blogitekstissä muutamia vinkkejä kuinka löydät näistä eri vaihtoehdoista ne itsellesi parhaiten sopivimmat parit.

Vielä muutama vuosi sitten näytti uhkaavasti siltä, että perinteisen tyyli häviää kokonaan kuntohiihdosta vapaan tyylin yleistyttyä suksien helpomman huollettavuuden vuoksi. Onneksi välinevalmistajat olivat hereillä asiassa ja alkoivat kehittämään myös perinteisen tyylin helpommin huollettavia suksia meidän hiihtäjien iloksi. Voidaankin todeta, että sitä myöten kuntohiihto on noussut sille tasolle mitä se nyt korona-aikana on ollut! Suksien kovan kysynnän vaikutuksesta uuden sukupolven perinteisen hiihdon suksien kehitys on ollut viime vuosina huimaa.

Erilaisia ratkaisuja on matkan varrella nähty, mutta nyt yleisin suuntaus on, että suksien pitoalueelle kiinnitetään pitokarva korvaamaan pitovoitelun. Näitä pitokarva- / skinisuksia löydätkin tänä päivänä varmasti kaikista liikkeistä, jotka vain suksia myyvät.

Muita vaihtoehtoja pitovoitelun korvaamiseksi ovat erilaiset nanopinnoitteet tai muut pitovoiteen korvaavat ns. mekaanista pitoa tuovat vaihtoehdot. Näistä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi ns. suomupohjasukset, joilla moni meistäkin on lapsuudessaan hiihtouransa aloittanut.

Itse pitokarvan ideahan ei ole missään nimessä uusi, vaan idean juuret ovat hiihdon alkuajoilla jolloin toisessa jalassa käytettiin lyhempää ja toisessa jalassa pidempää suksea. Lyhyemmän suksen pohjaan kiinnitettiin hylkeen tai muun eläimen nahkaa tuomaan pitoa samalla kun toinen suksista oli luistavampi, pidempi ja kantavampi. Tästä historiasta juontaa juurensa pitokarvan toinen nimitys eli skini.  Myöhemmin suksista tuli tasamittaiset ja niitä alettiin voitelemaan tervan avulla.

Hiihtovaelluksilla ja suksin vuoria ylös hiihdettäessä skini-ideaa kuitenkin edelleen hyödynnettiin, kun tarvittiin kovempaa pitoa mitä tervan avulla saatiin. Näin kehittyikin nykyisin mohairvillasta valmistettavat nousukarvat. Samaa mohairvillaa käytetään myös normaalin latuhiihdon pitokarvoina. Murtomaahiihdossa pitokarvasuksen idea on ensimmäisen kerran toteutettu jo 1970-luvulla Järvisen suksimerkin toimesta, mutta siihen maailman aikaan idea ei kuitenkaan ollut vielä valmis lyömään itseään läpi sillä voiteluun haluttiin ja voitiin käyttää enemmän aikaa kuin nykyisessä hektisemmässä ajassa.

Nanopinnoitteet ovat taas kehittyneet tämän vuosituhannen aikana nanoteknologian kehittyessä ja löydettäessä uusia sekä edullisempia menetelmiä yhä pienempien molekyylien käsittelyyn, joista nämä pinnoitteet koostuvat.

Sekä voideltavien perinteisen, että pitokarvasuksien rakenne jaetaan suksen etu- ja takaosassa oleviin painealueisiin sekä keskellä olevaan pitoalueeseen. Pitokarvasuksessa pitoalueelle on valmiiksi tehtaalla liimattu pitokarva, kun taas voideltavat sukset pitovoidellaan vallitsevan kelin mukaan. Hiihtäjän painon ollessa jakautuneena tasaisesti molemmilla suksilla painealueet vastaavat latuun ja pitoalue on tällöin irti ladusta. Potkun aikana taas pitoalue vastaa latuun ja pitää suksen paikallaan potkun voimantuoton ajan. Näiden paine- ja pitoalueiden muoto vaikuttaa suksen jäykkyyteen sekä siihen millaiselle hiihtäjälle tai kelialueelle suksi parhaiten soveltuu.

Lähtökohtaisesti mitä kaarevampi (jalkavampi) suksi on, niin sitä enemmän se myös vaatii voimaa, jotta pitoalue saadaan vastaamaan latu-uraan. Nyrkkisääntönä painealueet taas ovat lauhemman kelin suksissa lyhyempiä ja pakkaskelin suksissa pidempiä.

Sopivaa suksea valittaessa myyjän on aina hyvä testata suksen jäykkyys joko suksenjäykkyysmittarin avulla tai ns. ”paperitestillä” suoraa pintaa vasten hiihtäjän seisoessa testattavien suksien päällä.

Pitokarva- eli skinisukset

Nykyisin kaikilla suksivalmistajalla on erikseen kuntohiihtäjille ja aktiivi- / kilpatason hiihtäjille omat pitokarvasuksien mallinsa. Kuntohiihtäjän suksissa yleensä runko on edullisempi puurunko, kun taas korkeamman hintaluokan suksissa on vastaavasti kennorunko.

Pohjamuoveissakin on kunto- ja kilpatason hiihtäjille tarkoitetuissa suksissa eroja. Kuntohiihtäjän suksien profiileista tehty löysempiä, jolloin ne on helpompi saada pitämään potkun aikana ja näin helpompia hiihtää. Vastaavasti aktiivihiihtäjän pitokarvasuksissa suksien profiili on jalkavampi eli korkeampi, jolloin ne vaativat jo enemmän voimaa potkun aikana, jotta suksi saadaan pitämään.

Löysempi suksi yleensä vaikuttaa siihen, että suksen pitokarva voi hieman ”laahata” latua vasten ja tällöin menettää hieman suksen luistoa, kun taas jalkavampi suksi pitää pitokarvan ylempänä ja näin suksi tuntuu liukkaammalta.

Pitokarvasukset valintaan siis vaikuttaa hiihtäjän pituus, paino sekä perinteisen tekniikan taitotaso. Normaaliin harrastamiseen perinteisen suksia valittaessa kannattaa aina panostaa siihen, että suksi pitää riittävän hyvin. Luisto-ominaisuudet vaikuttavat valintaan vasta hyvän pidon jälkeen.

Hyvä pito = riittävä lepokitka

Hyvä luisto = pieni liikekitka

Pitokarvasukset eivät vaadi erillistä pitovoitelua, mutta painealueita (kärki ja kanta) on kuitenkin voideltava luistovoitein samalla tavalla kuin myös vapaan suksia huollettaessa. Itse pitokarva on syytä aika ajoin myös puhdistaa sekä käyttää siihen tarkoitettuja kyllästeitä. Kyllästeet vaikuttavat siihen, ettei karva vety liikaa kosteammilla keleillä hiihdettäessä. Pitokarva toki myös kuluu siinä missä suksen pohjat muutenkin ja siinä vaiheessa, kun karva näyttää kuluneelta on se hyvä vaihtaa.

Samassa yhteydessä kannattaa myös hiottaa suksen pohjat auki asiantuntevalla suksihuoltajalla. Yleisesti pitokarvasuksien kelialue on laaja ja samoilla suksilla kuntohiihtäjä pärjää periaatteessa koko talven yli. Parhaiten pitokarvasukset toimivat pienellä pakkasilla ja kovilla latupohjalla. Pitoa voi olla vaikea löytää, jos ladun pinnassa on vasta satanut irtolumi tai se on liippaantunut jäiseksi.

Nanopinnoitetut sukset

Nanosuksien määrä kaupoissa on viime vuosina vähentynyt pitokarvasuksien vallatessa markkinat, mutta osa liikkeistä myy taas lähes pelkästään nanosuksia. Näiden suksien toimintaperiaate poikkeaa muista perinteisen suksista sillä, että suksen pito- ja luistoalueena toimii koko suksen pohja. Nanosuksen pohjat ovat tämän pinnoitteen vuoksi erinäköisiä kuin muiden perinteisen suksien pohjat. Nanopinnoite mahdollistaa liikkeen aikana suksen vapaan liu’un, kun taas potkussa pinnoite ”liimaa” suksen latua vasten.

Nanopinnoitteiden avulla on haettu suksien helppohoitoisuutta, koska koko suksen pohja käsitellään samalla aineella läpikotaisin. Koska erillisiä painealueita ei suksissa ole, käy samat sukset myös useamman painoluokan hiihtäjille ja suksi valitaan lähinnä vain hiihtäjän pituuden mukaan. Toki nanosuksetkaan ei ole täysin huoltovapaat ja vaativat aika ajoin suksen pohjien puhdistuksen ja jäänestoaineella käsittelyn, jotta nanopinnoite toimii suunnitellusti. Tähän tarkoitukseen löytyy kyseisiä suksia myyvistä kaupoista omat tuotteensa.

Näitä suksia tarjotaan vain kuntoilijoille ja sukset toimivat sitä paremmin mitä enemmän lumessa on kosteutta. Voisikin suoraan todeta, että nanosukset ovat paras valinta lähinnä yksittäisiä hiihtokertoja keväthangella nautiskelevalle hiihtelijälle. Nanosukset eivät vaadi erityistä perinteisen hiihtotekniikan osaamista, vaan pelkkä liukuva kävelykin näillä suksilla kevätauringossa onnistuu.

Muut pitopohjasukset

Näiden edellä mainittujen lisäksi hyvin varustellut ja hiihtoon perehtyneet suksikaupat saattavat tarjota myös zero- ym. tuotenimillä olevia lähinnä kilpatason pitopohjasuksia. Näissä pitoalueella on erillinen karhennus, mutta luistoalueet ovat normaalia suksen pohjamuovia. Näihinkään suksiin ei laiteta pitovoiteita, mutta pitoalue pitää aina välillä puhdistaa ja karhentaa hiomapaperin avulla.

Näitä suksia käytetään lähinnä märissä vesikeleissä, kun sopivaa pitovoitelua ei saa edes liisterivoitein toteutettua. Puhuttaessa transparent-suksista suksen pohjamuovin väri on jokin muu kuin perinteinen musta, mikä lähinnä vaikuttaa suksen pohjan lämpenemiseen auringonvalon heijastuessa lumesta hiihdon aikana.

Mitä ottaa huomioon suksikauppaan suunnattaessa?

Muutama asia, joilla helpotat suksivalintaa on hyvä pohtia mielessä ennen kuin astut suksikaupan ovesta sisään. Voit kysyä itseltäsi esimerkiksi seuraavat kysymykset:

• Oletko hiihtänyt yleisesti viimeisten viiden talven aikana kuinka paljon?
• Jos olet hiihtänyt, niin oletko hiihtänyt vain vapaalla vai oletko hiihtänyt myös perinteistä?
• Jos olet hiihtänyt myös perinteistä, niin kuinka paljon olet sitä hiihtänyt keskimäärin talvessa?

Jos olet hankkimassa ensimmäisiä perinteisen suksia tai jos edelliset ovat nähneet mielestäsi jo liikaa latuja sekä varaston nurkkaa ja haluat hankkia kokonaan uuden suksiparin, niin esitä itsellesi seuraavat kysymykset:

• Osaanko voidella suksia vai haluanko mieluummin helppohoitoisemman vaihtoehdon?
• Jos tiedät, että osaat pitovoitelun perusasiat muutenkin kuin vain niistä lapsuuden muistoista, kun isä voiteli suksiasi ladun varressa purkin ja korkin avulla, niin mieti seuraavaksi millaisella kelillä mieluiten hiihtäisit tai missä kelialueessa toimivia suksia sinulla ei vielä ole?
  • Yleensä ensimmäiset voideltavat ovat ns. yleiskelin sukset, jotka sopivat parhaiten pikku pakkaselle ja toimivat parhaiten purkkivoiteilla.
  • Toiset ovat sitten ns. vesikelin sukset, eli pitovoitelu tehdään liisterivoitein
  • Kolmannet voivat sitten voi olla vaikka vähän kylmemmille pakkaskeleille oleva pari tai kilpatason pitopohjasuksi
• Jos taas haluat helppohoitoiset sukset, niin mieti edelleen omaa taitotasoasi.
  • Tähän voi auttaa esimerkiksi, jos vaikka kuvaat videon omasta hiihdostasi ja näytät sen asiantuntevalle myyjälle. Siitä myyjä näkee millä tasolla hiihdossa olet ja voi suositella paremmin sinulle sopivan suksen.
• Jos taas koet kuuluvasi kategoriaan keväthankien ”sunnuntaihiihtäjä” voi sinulle sopivin vaihtoehto olla nanosukset. Toki hyvät nanosukset voivat toimia myös aktiiviselle hiihtäjälle hyvänä ja helppona vesikelin parina, jos liisterivoiteiden kanssa touhuaminen ei innosta.

Suosi asiantuntevia ja hiihtoon erikoistuneita liikkeitä, joissa on laaja suksivalikoima. Näin sinun mitoillesi ja taidoillesi löytyy varmemmin sopiva pari. Pitokarvasuksien osalta kannattaa myös sopia myyjän kanssa mahdollisesta testilenkistä tai suksien vaihtomahdollisuudesta, jos toteatkin, että valittu pari ei sovellukaan juuri sinun hiihtoasi ajatellen. Se on teidän molempien etu, että sinun allesi löytyy juuri sellaiset sukset joilla meno varmasti maistuu.

Lähde: Topi Kiljunen, Eri toimintaperiaatteen mukaisien perinteisen hiihdon suksien pito- ja luisto-ominaisuuksien vertailu

Nautinnollista hiihtotalvea ja ladulla tavataan!

Topin oppiin pääsee muuten Oulun Hiihtomyllyssä, jossa opitaan tekniikoita ja muutenkin tehdään laadukkaista hiihtoharjoituksia. Topi vetää myös K18 Liikuntaleikkikoulua.