Överit – uhka vai mahdollisuus?

Kun keväällä Suomi sulkeutui, painui porukka metsään eikä tullut sieltä pois. 🙂 Tai tältä ainakin somen perusteella näytti tapahtuvan.

Kun koronakevään ja kesän 2020 Stravaa tai polkujuoksijoiden Instaa seuraa, niin pitkä lenkki on monella entistä pidempi. Ei ole enää uutinen, jos joku on pyörälenkillä heittänyt 150-200km tai juoksulenkillä 50-100km. Kestona nuo lenkit on aina yli kuusi tuntia tai enemmän. Osa juoksee jopa vuorokauden ympäri. Aiemmin normaali pitkis oli 2-4h.

Pitkän lenkin tavoitteenahan on hiljainen vauhti, joka parantaa rasva-aineenvaihduntaa ja lisää hiusverisuonistoa. Tällöin happi kiertää jatkossa kehossa paremmin ja kestävyyskunto eli kuntopohja kasvaa.

Mitä hyötyä ja mitä haittaa on övereistä?

Kivaahan on joskus vetää överipitkä ja Masteritkin niitä tekevät, mutta onko siitä mitään hyötyä kehittymisen näkökulmasta?

On olemassa vahvaa näyttöä ja kokemusta siitä, että ennemminkin alkaa kertyä haittoja, kun kuormitus lisääntyy. Palautuminen övereistä ottaa niin paljon aikaa, että se vie tilaa kehittymisestä. Myös terveys saattaa olla vaakalaudalla.

Pyöräilyssä ja hiihdossa (ja melonnassa, patikoinnissa ym.), voi kehittää pidemmillä lenkeillä peruskestävyyttä juoksua helpommin. Toki tällöin pitää pitää huolta siitä, että lenkit myös pysyvät tarpeeksi kevyinä. XC Party Masterit kuvaavat övereitä näin:

”Teen itse silloin tällöin övereitä, mutta ne eivät todellakaan ole mitään harjoituksia. Ehkä niitä voisi verrata ennemminkin festarireissuihin – niille lähden pitämään hauskaa! Överit ovat minulle tekemisen suola – harjoituksellisesti ei mitään hyötyä. Nuorempana oli ohjelmassa joka kesä muutamat festarit 😊. Nykyään nuo överit on mun festarit. Kukaan ei tartu hanuriin, ei tarvitse vältellä örveltäjiä ja huumaannun ihan vain luonnosta ja liikkeestä. Summa summarum, harjoituksellisesti övereistä ei yhtään mitään hyötyä. Kokemuksellisesti aivan huikeaa. Taas herkistelin eilen metsässä, melkein itkin onnesta, että saan olla just siinä, aivan yksin, tehtäväni vain juosta, syödä ja juoda” – Susanna

”Teen pitkiä lenkkejä, koska jaksan ja mikäpä sen mukavampaa kun tehdä koko päivä sitä mistä tykkää. Treenaus ei ole silloin ajatuksissa. Urheilijoiden on vaikeampi hukata koko päivää hohhailuun ilman että treenikalenteri kusee.” – XC Party Master Mikko Lepola, Trail dog, Jämsä

”Jos tavoitteellisesti treenaa ja tähtäin ei ole ultramatkoissa, ei varmaan kannata kovin paljoa näitä ylipitkiä tehdä. Vauhti häviää jaloista ja palautumisen & ylirasituksen aiheuttamien vaivojen (polvikivut jne.) kanssa on myös omat haasteensa. Toisinaan taas tullut mieleen, et onko säännöllisesti tosi paljon ja pitkään ajavilla elämässä muutoin puutetta mielekkäästä tekemisestä, tai vaikeuksia ihan vaan olla… Näinkin tilanne on joillain ihmisillä. Ja ei, ite en aja mitään överipitkiä lenkkejä.” – XC Party Master, kisakuski Antti Kuitto, Helsinki

XC Party Master Suskin fest.. eiku överikesään kuului mm. luksusloma Saimaan ympäri. Susanna pyöräili 930 km ja kuusi päivää nukkuen laavuissa. Lue tästä Suskin reissukuvaus!

Mistä överit johtuvat?

Edellä mainittiin jo hauskanpito ja festarifiilikset, mikä on loistava tekosyy övereille! Lisäksi tavoitteena voi olla lisätä uskoa omaan jaksamiseen eli treenata korvienväliä: ”Jaksoin silloin 6h niin jaksan sit kisassa 3h.”

Urheilusome ja överit

Viestinnän asiantuntija, Master Päivin mukaan ihmiset rakentavat identiteettiä ja henkilöbrändiä somessa, tiedostamattaan tai tiedostaen. Usein ihmisillä on haavekuva itsestään, joka saattaa olla parempi, nopeampi, kovempi, hoikempi, komeampi ja kauniimpi kuin nykytila. Urheiluhan on yksi tapa rakentaa itsestään parempaa versiota ja some on kanava ja väline tähän rakennusprojektiin.

Kun on esimerkiksi julkisesti kertonut osallistuvansa ultraan, on ainakin tuplasti vaikeampaa sitten keskeyttää, jos on someyleisö, joka seuraa tapahtuman onnistumista. Överin jakaminen julkiseen someryhmään kertoo halusta nostaa omaa kuntoilijastatustaan omassa yhteisössä. Jakaminen voi olla myös oiva tapa jakaa onnistumisen kokemus muiden samanhenkisten ihmisten kanssa yhteisössä.

”Kaikki ei treenaa kisoihin, vaan hakee rajojaan. Yksi tuttu käveli lenkkareissa reppu selässä 800 km itärajaa 30 päivässä. Miksi? Huvikseen. Eikä kertonut siitä kenellekään. Vaimo teki blogia jälkeenpäin. Oma rotunsa on ultraajat, jotka ei someta. Se on kova laji. – Keijo Vehkakoski, MTB XC Party Master Jämstä

Toisekseen somen haavekuva voi olla askeleen todellisuutta pidemmällä, eli annetaan itsestä tietynlainen mielikuva “On aina lenkillä.” tai kuva on filtteröity ja manipuloitu näyttämään hohdokkaammalta tai raadollisemmalta kuin todellisuus on.

Todellisuus somen takana voi olla moniulotteisempi tai kokonaan toinen. Ihminen voi uhrata perheensä ja ihmissuhteensa urheiluaddiktion takia. Kun tietää todellisuuden somen taustalla, voi tarkastella ihmisten tekemisiä kiinnostuneena: ”Hän haluaa olla tuollainen..” eikä silloin tarvitse ottaa painetta muiden tekemisistä ja jokainen voi keskittyä omaan juttuunsa.

”Some voi asettaa paineen tehdä övereitä ja ihmiset usein itse vapaaehtoisesti asettavat itsensä tähän somepaineeseen. Tätä kannattaa omalla kohdalla miettiä ja tehdä vain asioita, jotka itselle tuovat onnellisuutta ja vievät omaa tekemistä oikeaan suuntaan.” – Päivi

Päivin överi on Suskin vajari! 😀 ”En jaa kilometrejä enkä aikoja Instassa enkä varsinkaan Facessa. Arvioin, että vain ehkä 5% seuraajistani kiinnostaa suorituskykyni. Jaan lenkkifiiliksiä, koska minusta piti tulla liikunnanope, mutta ei sitten tullutkaan. Haluan omalla osaamisella auttaa ihmisiä saamaan liikunnasta enemmän irti. Ja olen saanut paljon palautetta kuntoilijoilta, että inspiroin heitä. Toisaalta saan myös paljon neuvoja somessa. Nautin, kun saan jakaa intohimon lajiin muiden samanlaisten kanssa!” – Päivi

Susanna puolestaan kertoo, että sometus alkoi hänellä vasta yhteistyökuvioiden mm. Salomon Racing teamin jäsenyyden seurauksena. Sitä ennen hän ei ole jakanut omia sporttijuttuja somessa. Lisäksi häntä toisinaan arveluttaa kokemusten ja retkien jakaminen. Etenkin, mitä kaikkea hullua on tullut tehtyä lasten kanssa. Mm. överipyöräretket Jyväskylästä Saksaan, 400km vaellus 10 päivässä 1-vuotiaan kanssa, samaisen pienen kanssa yön yli talviretket laavulle, pienten lasten kanssa keskenään yöretket metsään (vauva puoli vuotta, isompi 5v ja tietysti pyörällä, pitkät hiihtoretket vauvan kanssa ym.

Meno koko perheellä on välillä raskasta. Mutta illalla lapset jo kysyivät, että mennäänkö huomenna kans? -Susanna
Tulin äsken pidemmältä juoksulta Hetta – Pallas – Ylläs. Juoksin läpi yöttömän yön, nautin kesäisestä illasta, yöstä ja aamusta. Uskomattoman kaunista! Pari kertaa juoksin harhaan, ja osa reitistä oli suota, jolta oli pitkospuut poistettu. Tuo Hetta-Pallas -osuus oli uskomattoman kaunis! Ötököitä oli jonkin verran. Voitte vaan arvata, miten ne takertui kiinni hikiseen limaiseen ihoon. Ja päällähän mulla oli vain lyhyet sortsit ja t-paita.
Susanna -äiti ei tuoksu pullalta vaan metsältä.

Jo aiemmin mainittujen yhteistyökuvioiden lisäksi Susanna jakaa sporttipäivityksiä siksi, että hän olisi itse kaivannut seikkailullista äidinmallia silloin 23 -vuotiaana, kun sai ensimmäisen lapsensa. Ensimmäisen lapsen kanssa hän kertoi olevansa alkuun aika hukassa äitiytensä kanssa. Silloin ei Suomessa ollut vielä kunnollisia juoksuvaunuja tai urheilukärryjä. Sporttiäiti oli outo lintu. Vuonna 2008 Jenkeissä ja Kanadassa Susanna miehensä kanssa näki paljon urheilevia vanhempia ja siitä inspiroituneena he ostivat oikeat multisport-kärryt. Tämän myötä palaset loksahtelivat paikoilleen. Sen myötä Susanna löysi tapansa toteuttaa äitiyttään – liikkumalla lasten kanssa.

”Olisipa joku kertonut minulle, miten paljon myös lasten kanssa voi touhuta! Sillä suurin osa mun tekemisistä on ja on ollut kuitenkin perheen kanssa. Nautin siitä, suuresti! Hienoa, jos olen jollekin inspiraatio siitä, että voi olla ihan vaan metsäntuoksuinen eikä pullantuoksuinen äiti!”  -Susanna

Urheilijat esikuvana

Moni kuntoilija seuraa etäältä somessa urheilijoita ja saattaa matkia heidän tekemistään. Moni on vetänyt itsensä monttuun tai hankkinut hankalia rasitusvammoja, kun trendinä on ultrailu tai tuhansien hiihtokilometrien haaliminen talven aikana.

Kuntoilija ei näe urheilijan treenin jälkeiseen aikaan, jossa on varattu tilaa palautumiselle, kehonhuollolle ja monipuoliselle ravinnolle. Lisäksi perheellisillä urheilijoilla muu perhe on sitoutunut joustamaan ja mahdollistamaan rentoutumisen treenin jälkeen. Kuntoilijalla voi olla vuorotyö tai henkisesti kuormittava elämäntilanne tai muu muuttuja, joka estää tai hidastaa palautumista. Myös ravitsemus on todella usein retuperällä.

”Miksi överit? Tätä samaa olen miettinyt. Ammattilaiset tekee pitkät lenkit 4-5h ja harrastelijat 7-10h. Ehkä se johtuu siitä että monella on vain yhtenä päivänä viikossa lupa käydä kunnon lenkillä? Mulle kaikki yli 3h on pitkiä lenkkejä.” – XC Party Master, kisakuski Arto Tikkala, Laihia

Uhka vai mahdollisuus?

Valmennuksessa ja somessa yleisesti olisi suorituskeskeisyyden sijaan hyvä puhua enemmän siitä, että mikä on terveellistä keholle ja minkälainen treeni kehittää ihmistä monipuolisesti. Runsaasti lisääntynyt jatkuva överöinti saattaa jopa näivettää ja olla terveysriski.

Niinpä, kun pohdit övereitä tai mitä tahansa tekemistäsi, voisi olla hyvä idea ottaa pohjaksi vaikkapa kilpahiihtäjä Ida Meriläisen blogissa avattu seitsemän kohdan check -lista: “Lisääkö vai syökö urheilu hyvinvointia?” ja tarkistaa, että perusasiat ovat kunnossa.

Suskin lenkeistä 90% on vajareita ja ne eivät läheskään aina näy somessa.

Hauskaa kemukesää ja tervetuloa meidän polkufestareille Syötteen maastoihin Syyskemuihin syyskuussa 18.-20.9.! Klubilaisille 10 paikkaa -25€ hinnalla!

  • VuokattiSport 22-.24.1.2021 -Ilmoittaudu nyt!

Artikkelikuva: Unsplash @timberfoster

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *