Palautuminen on osa ultrajuoksijan harjoittelua ja se vaatii taitoa

Palautuminen on merkittävä osa ultrajuoksua. Kilpailusuorituksissa viedään oma kestokyky äärirajoille, ja se aiheuttaa vahinkoa elimistölle. Jos pienten lihasrepeämien, mahdollisten mikromurtumien ja yleisen kuormituksen, ei anneta korjaantua, tekeminen ei ole kestävällä pohjalla.

Itse pidän yli 100 km kilpailun jälkeen taukoa juoksusta viikon verran, minkä jälkeen palaan harjoittelun pariin tuntemuksen mukaan. Tyypillisesti treenit alkavat voimaharjoittelulla, johon ei normaalisti pysty panostamaan riittävästi. Lisäksi kisan jälkeiseen harjoitteluun saattaa sisältyä pyöräilyä, hiihtoa tai uintia.

Palautuminen on pitkä prosessi

Ultrakilpailun jälkeinen palautuminen on pitkä prosessi, joka tapahtuu vaiheittain. Lihaskipu hellittää parin kolmen päivän kuluttua kilpailusta. Pahin väsymys taittuu monesti jo viikossa, mutta varsinkaan kovemmat treenit ei kulje vielä pitkään toviin. Toinen ja kolmas viikko kisan jälkeen on henkisesti vaikea. Vaikka kuinka järkeilee, joka ikinen kerta alkaa pää olla sitä mieltä, että ei tästä urheilusta tule yhtään mitään, kun ei ole edes kunnon lenkillä päässyt käymään. Kolmannen viikon jälkeen henkinen ja fyysinen jaksaminen alkaa olla normitasolla, mutta palautuminen riippuu totta kai monesta tekijästä.

Satu on kokemuksen kautta oppinut hallitsemaan palautumista sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Vauhtisokeuden riski on silti koko ajan olemassa ja sitä varten tehdään suunnitelmat etukäteen. Sisäinen minimointifunktio on Satun oman keino hallita kokonaiskuormaa.

Palautuminen on osa harjoittelua

Kilpailusta palautumista haastavampaa on hallita palautuminen harjoituskaudella. Kun viikkoon pitää mahtua täydet työpäivät, harjoittelu ja muut harrastukset, kokonaisuuden hallinta muuttuu haastavaksi.

Oma tapani selviytyä on priorisoida ja jättää vähemmän tärkeät asiat huomiotta. Kun treenit ja työpäivä on paketoitu, loppuilta katsotaan telkkarista roskasarjoja murehtimatta asioita, jotka muka pitäisi suorittaa. Arjessa tulee käytettyä ”sisäistä minimointifunktiota”, joka pyrkii määrittämään, miten saa eniten aikaiseksi käyttämällä pienimmän mahdollisen määrän aikaa ja jaksamista. Lisäksi kokonaisuuden hallintaan kuuluu totta kai säännöllinen ja laadukas syöminen. Nukkumaan menen arkena yhdeksän aikaan, kellon soidessa aamulla seitsemältä.

Suunnittelu estää vauhtisokeuden

Mitä tulee pelkistä harjoituksista palautumiseen, mielestäni suunnitteleminen on ensiarvoisen tärkeää. Kun treeniviikot suunnittelee järkeviksi ja huomioi myös palautumisen, pystyy välttymään vauhtisokeudelta.

Ilman suunnitelmaa tulee monesti tehtyä liikaa niin kauan kuin on jo liian myöhäistä. Suunnitelmasta pitää kuitenkin olla rohkeutta myös poiketa, jos tilanne vaatii lepopäiviä ja keventelyä.

Lopputulos 12h juoksussa oli 134.8k, mikä ylittää Satun oman ennätyksen (nuorten SE) kymmenellä kilometrillä ja en kyllä ihan rehellisesti sanottuna uskonut pystyväni kyseiseen suoritukseen. Suoritus oli vain 800m päässä pohjoismaiden ennätyksestä.

Mukavia treenejä teille! t. Satu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *