Sporttileiri Pikku-Syötteellä – hyvää treeniä huippuseurassa!

Syyskemut 2019 sisälsi sekä maastopyöräilyä että polkujuoksua.

Hiihtokauteen valmistautuessa moni rullahiihtää, maastopyöräilee ja juoksee poluilla. Mikäs sen mukavampaa kuin kuulaassa syyssäässä ulkoilu! Jos haluaa fiilisasteen tappiinsa, kannattaa lähteä samanhenkisten ihmisten kanssa yhdessä leirille ja kimppalenkeille treenailemaan!

Syyskuussa on kokoontunut perinteisesti parikymmentä innokasta aktiiviliikkujaa Syötteen upeisiin maastoihin sporttileirille XC Party Mastereiden Riikka Tulpon, Susanna Ylisen sekä  Maija ja Jani Oravamäen oppiin.

Myös tänä vuonna järjestämme Syyskemut leirin 18.-20.9.2020 Pikku-Syötteellä. Lue tästä polkujuoksuleirikokemuksia vuodelta 2018!

Leirit alkavat usein lenkeillä tai haasteilla tai muilla tutustumistehtävillä, joissa pitää selvittää mm. kenen kanssa on sama kengännumero, kuka on osallistunut NUTS -tapahtumaan, kuka on tunkannut, tai kuka asuu samalla paikkakunnalla kuin sinä itse. Yhteisöllisyys on tärkeä osa meidän leirejä ja mahtavasta ilmapiiristä on tullut aina valtavasti kiitosta. Panostamme tähän paljon yhdessä yhteistyökumppaniemme kanssa.

Kivet ja juuret ovat ystäviä

Tekniikkatreenissä teimme erilaisia liikkuvuusharjoitteita, tasapainoharjoitusta, opettelimme askeltamaan kuopaisemalla, ja juoksemaan ala- ja ylämäkeen oikealla tekniikalla. Polkujuoksuvalmentaja Riikka vinkkaa, että alamäkeen kannattaa mennä rohkeasti nenä edellä ja kannattaa muista että juuret ja kivet ovat ystäviä. Niitä ei kannata kierrellä, vaan astua päkiä edellä rohkeasti niiden päälle. Kantapää edellä astuessa nilkat nyrjähtävät todella helposti.

Riikan leirillä Hossassa juostaan neulaspoluilla. Syyskemuissa juostaan Syötteen kansallispuiston vaihtelevilla kauniilla poluilla.

 

Juoksutekniikkaharjoituksissa tehdään liikkuvuusharjoitteita ja opitaan maastoon sopivaa juoksutekniikkaa.

Tekniikkatreeni kesti noin puolitoistatuntia. Treeniaika meni nopeasti siinä ihan Pikku-Syötteen lähimaastoissa ylä- ja alamäkeen kipitellessä, ja tasaisella erilaisia harjoitteita tehdessä. Tekniikkaharkan jälkeen siirryimme suihkuun ja lounaalle Pikku-Syötteen notkuvien pöytien ääreen. Sieltä oli määrä mennä lepäilemään ja valmistautumaan iltapäivän sauvarinteeseen. Sauvarinteen kerrottiin alkavan Iso-Syötteen huipulta klo 15. Maija lupaili, että siitä tulee kuntoilijalle ”ihan kunnon treeni”. 🙂

Iso-Syötteelle tunkkaamaan

Tunturin huipulta avautui todella upea ruskan värjäämä maisema. Tuonne pääsisimme siis tunkkailemaan.

Iltapäivän sauvatunkkaus olikin sitten muutamaa pykälää rankempi treeni kuin moni oli kuvitellut, mutta todella komeissa maisemissa! Maija oli suunnitellut, että nousemme ja laskeudumme kolmea eri reittiä Iso-Syötteen alas ja takaisin ylös. Ensimmäinen lasku ja nousu oli kivikkoista ja juurakkoista reittiä Luontokeskuksen suuntaan. Toisin kuin Maija, me emme kyllä pystyneet sitä juoksemaan, vaan iltapäivän myrskysateen jäljiltä märät lehdet ja kivet pelottivat sen verran, että kuljimme hyvin varovasti kivisimmät ja liukkaimmat osuudet. Kengät olivat todella pitävän oloiset, mutta silti kokemattomuus näissä paikoissa puski väkisin esiin. Tässäkin juttelimme keskenämme, että oikoteitä onneen ei ole, vaan kokemuksen kautta osaaminen karttuu.

Toinen lasku ja nousu tehtiin Iso-Syötteen laskettelurinteitä alas. Ensimmäinen lasku näistä kahdesta oli kohti Pärjänkievaria. Tässä rinteessä oli välissä pari tasaisempaa kohtaa, joissa varsinkin ylös tunkatessa sai vähän vetää happea.

Rinne näytti helpolta juosta, mutta se oli kuitenkin yllättävän kivikkoinen ja möykkyinen, varvikkoa oli välillä polviin saakka, ja välillä oli edessä ojia ja monttuja. Jalat kastuivat nilkkoja myöten soisessa ja liejuisessa alarinteessä. Oli pakko keskittyä koko ajan, että  mihin astuu.

Kovasti siinä mietittiin kanssajuoksijoiden kanssa jälkikäteen, että kumpi on pahempi ylä- vai alamäki. Molemmissa on puolensa. Alamäkijuoksu ottaa varpaisiin ja etureisiin. Huonoilla kengillä saa itselleen hankittua rakot todella pian. Juoksimme sitten alamäet alas mahdollisimman lujaa, ja ylämäet tunkkasimme sauvojen kanssa puuskuttaen ylös.

Kolmannelle rinteelle eivät kaikki leiriläiset enää lähteneet mukaan, ja osa porukasta kääntyi jo puolivälissä takaisin. Kolmas nousu ei antanut nimittäin yhtään armoa. Alamäkijuoksu on armotonta kyytiä etureisille. Siinä ei tasaisia kohtia ollut yhtään, vaan nousimme suoraan jyrkkää rinnettä ylös koko matkan. Sykekäppyrät viihtyivät vk- ja mk-alueella nousujen ajan ihan mukavasti! On se rankkaa, mutta mukavaa!

 

Kyllä ei tarvinnut taaskaan ihmetellä, miksi luontoliikunta ottaa, mutta antaa aina niin paljon enemmän! Niinpä Maija yllytti meitä huutamaan huipulla: ”I´m the Winner!”

Huipun tunkkaustreenin jälkeen siirryimme takaisin Pikku-Syötteelle suihkuun ja syömään. Oli aika valmistautua illan viimeiseen harjoitukseen, jonka Riikka meille tarjosi. Keräännyimme lämpimissä vaatteissa ja villasukissa vielä Hatha-joogan pariin venyttelemään ja rentouttamaan väsyneitä koipiamme. Hatha-jooga oli monelle uusi tuttavuus.

Lauantaina illalla rentoudumme, venyttelemme ja rauhoitumme mukavan päivän päätteeksi.

Tunti alkoi rauhallisella hengittelyllä selällään,   josta edettiin pitkiin ja hitaisiin venyviin liikkeisiin. Hatha-jooga avasi rintakehää, selkää, venytti sääriä ja käsivarsia. Lopuksi vielä rentouduimme jonkin soittimen, ehkä tuulikellon, rentouttavassa äänessä. Riikan rauhallinen ääni melkein vaivutti leiriläiset uneen.

Höyhensaarilta suoraan poluille!

Illalla ei tosiaan unta tarvinnut sitten houkutella, ja hyvä niin, sillä klo 9 oli määrä startata pitkälle juoksulenkille Luppovedeltä.

Sunnuntaina juostaan, sauvakävellään tai pyöräillään mukavissa pienissä porukoissa.

Pitkikselle lähti kolme ryhmää: juoksijoiden ryhmä, juoksu-kävely sekä sauvakävelyryhmä. Maijan vetämä juoksuryhmä eteni rentoa hölkkävauhtia kohti Syötteen kierrosta. Riikan vetämä juoksu-kävelyryhmän oli määrä juosta, mutta kävellä ylämäet samalla reitillä. Jani lähti vetämään sauvakävelylenkkiä suoraan Pikku-Syötteen lähimaastoihin.

Syyskemut leirin päätöspäivänä tehdään pitkä MTB -lenkki.

Juoksuryhmät starttasivat matkaan ja muutaman kilometrin jälkeen juoksuryhmä karkasi ensimmäisissä ylämäissä. Matka jatkui ”keskiryhmässä” iloisen puheensorinan vallitessa ja pian sekin ryhmä alkoi jakaantua pienempiin erivauhtisiin ryhmiin. Totesimme, että mäet ovat yksi iso haaste polkujuoksussa ja siinä tulee helposti vauhtieroja. Pian Riikan ryhmäkin oli jakaantunut kolmeen erivauhtiseen ryhmään, joista Päivin, Susannan ja Liisan ryhmä otti pian kiinni juoksuryhmän.

On se vain jännää, miten juoksukin voi olla helppoa ja mukavaa hyvässä seurassa samanvauhtisessa porukassa. Iloisesti rupatellessa kilometrit karttuvat kuin itsestään! Riikka välillä meitä toppuutteli, että hidastakaa, ja huolehti että paljonko on tytöillä sykkeet. 🙂

Urheilujuoman voimalla eteenpäin

Pytkynharjuilla juoksuryhmä karkasi näköpiiristä uudelleen, ja Päivi jäi kolmestaan hölkkäämään Susannan ja Liisan kanssa. Matka jatkui ja tässä vaiheessa otimme juomaa ja testiin lisäenergiaa: enegiakarkkeja.  Nämä upposivat huomattavasti mukavammin kuin geelit, jotka aiemmin ovat aiheuttaneet juoksussa helposti vatsavaivoja. Energiakarkkien voimalla siis eteenpäin! Taas tovin rupateltua ja hölkättyämme hoksasimme sitten että autopaikka lähestyy ja matkaa oli kertynyt n. 19.5km.

Pieni suorittaja (ja ehkä myös apina) kaappasi meissä vallan. 🙂  Stravan syyskuun puolikkaan maran virtuaalinen pytty siellä odotti noutajaa, joten päätimme käydä ylimääräisen ketunlenkin Luontokeskuksen suunnalla, jotta saamme maagisen 21,1km rajan rikki.

Todella helposti matka taittui, vaikka eilinen sauvarinne tuntuikin jaloissa ja takapuolessa. Tästä kolmen koplasta on jokainen nyt luottavaisin mielin osallistumassa ensi kesänä eri tapahtumiin.

Totesimme siinä moneen kertaan, että tällaisille äideille tekee todella hyvää irtiotto arjesta kunnon treenin parissa samanhenkisessä seurassa. Tästä vain sitten uusia reissuja suunnittelemaan!

Seuraava leiri on sitten 18-.20.9. 2020 jälleen Pikku-Syötteellä!

Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet löytyy tuosta Leirit-linkistä!

  • Pikku-Syöte 18.-20.9.2020

Yhteistyössä

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *